Luppioberget

Nyt kun viimeisin SKER jakso oli torniossa opiskeltu ja säät näyttivät mitä parhaimmille syys säille oli aika suunnata auton keula kohti luppiobergetiä. Reissu oli yksinkertaisesti niin iso ja maukas pala syys retkeilyä boulderoinnin parissa, että vaikeaa sitä on hehkuttaa riittävästi. Antaa siis kuvien valehdella enemmän kuin tuhat sanaa.

Onnellinen retki merkkisen termarin omistaja. Kestihän se termari kaksi päivää.

Armi lämppää tosissaan reittiä Joko mennään 5a.
Larina roikkuu Joko mennään topissa.

Hyvää yrkkää reitillä Lady boy 5c. Minä olin tällä kertaa ainut jonka lady boy päästi päälleen.



Armi ja minä tempaistiin toppiin Tulevaisuuden lupaus 6a. Larinalla jäi reitistä tekemättä vain pers lähtö.


Leiri paikkakin oli reissulla aika todella hieno.




Minä fiilistelemässä dr pepperiä 6a

Ei mennyt tällä kertaa. Ei se kauaksi jäänyt ehkäpä ensi kerralla. Dr Pepper on yksi hyvä syy palata luppioon.
Tytöt vetivät myös todella hyvät yrkät.

Luolamies dyno6a
Ei mennyt sekään.

Luppion mykistäviä maisemia...
Arpo hemulilla 5a lämppäilyä
Larina ja Armi vetivät lady boylle vielä todella kovat yrkät, mutta ei menny vieläkään. Armille toi lady boy tais jäädä hyväki syyksi mennä luppioon.



Tuli kiivettyä elämäni korkein boulderi. Kolmas kerros 5c on topon mukaan 9m korkea reitti. Pädit eivät kauheasti lämmittäneet mieltä alhaalla.


Kasviken 5c aiheutti toisille kovaa henkistä tuskaa.

Toisille taas fyysistä. Larinan nilkka paukahti ikävästi sivuttain alas tullessa. Toivotaan pikaista paranemista.

Saimaan secret spot

Kävästiin Johnin kanssa pyörähtämässä Saimaalla veneilemässä ja kiipeämässä Johnin secret spot kivellä. Aikaisemmin kivellä oli yksi reitti nimeltään buble bee 4( tai joku sellanen) sekä pari projektia joista toinen on arviolta 6b-6c ja toinen noin 7a. Reissu alkoi uuden reitin tekemisellä joka sai nimen lihanriputtaja 6a. Reitti oli yllättävän voimakas vaikka ei sisälläkkään yhtään vaikeaa muuvia. Hienoksi reitin tekee myös se että se ei ole mikään yhden muuvin ihme.

Johnin vaikeampi projekti massiivisella hänkillä sai luvan odottaa, sillä molemmat keksimme hyvän teko syyn jättää sen tulevaisuuteen. Johnilla on kuulemma joku maratoni tulossa eikä uskalla riskata sitä paskan alastulon kanssa ja mulla taitaa vielä olla halua pitää itteni muuten vaan terveenä. Seinä on ehkä 5metriä korkea hänkki jossa on aika hc alatulo sellaiseen lohkareikkoon. Oishan meillä pädejä ollu, mutta tissiposkia oltiin molemmat.

Johnin helpompi projekti sai jo kaikki muuvit, mutta vielä pitäisi muuvit liittää yhteen. Ehkäpä ensi kerralla reitti saa nimen ja ensi nousun. Kivi sai myös uuden lämppäri reitin poketti roketti 5a. Poketti roketti nimensä mukaisesti muodostuu erilaisista poketeista joita kiveen on jostain syystä joskus muodostunut.

Älä jätä köyttä alle kun tiputat reitiltä kiveä.
Meitsi poketti roketilla 5a
John juhlii Lihanriiputtaja 6a toppaamista.


Johnin projekti sai vielä jäädä projektiksi.

Otoksia keväältä.

Kiipeilyllisesti kevät ei ole ollut lähelläkään sitä mitä olin uskaltanut talvella toivoa. Aikaa kunnollisille kiipeily päiville ei ole ollut juuri ollenkaan. Töissä ihania työputkia ja silloin kun ei ole ollut töissä on ollut koulua. Aikaa on ollut todella huonosti harrastaa yhtään mitään. Kajakki on päässyt vesille vasta parikertaa, kiipeilyt on ollut nopeita parin tunnin settejä ja fillaria oon polkenu oikeestaan vaan työmatkoilla. Erityisesti tuo fillaroinnin vähäisyys ahistaa, koska viikko jussin jälkeen pitäis jaksaa polkasta 120km tahko mtb:ssä. Laitetaan nyt pari fiilistely kuvaa keväisiltä kiipeilyiltä.

Kuvat on ottanut Igor, Tim Fearless ja Minä

Paavalinvuori

On tullut Justuksen, Mr Oulun Ja Tim Fearlesin kanssa käytyä useamman kerran paavalin vuoressa ähistämässä kivillä. Monta uutta kivaa linjaa on auennut väliltä 4-6b+, erityisesti Justuksen Mystinen metsätyömies saa kiitosta allekirjoitaneelta. Yks ihan kiva hänkki roikkumis juttu tuli itte avattua. Reitti kantaa nimeä havupallit ja reitti on omistettu Justuksen koiralle jonka lyhyet jalat eivät aina vie säkkejä havujen ylitse. Reitillä on vaikeutta noin 5c ja muuveja varmaan joku 8. Ihan kiva core rypistys iso perseisille keskisuomalaisille.


Niin ja sellaine tuli vielä mieleen, että boulderointi on lopun peleistä aika arsesta näin hakku kauden jälkeen. Mistään ei saa kiinni ja nahat on sormilta kokoajan rullalla.

Melko häiritsevä stalkeri tuolla puskassa

Boulder kauden avaus

Kävästiin Poikien kanssa Paavalinvuoressa släbi sektorilla avaamassa boulder kausi. Reissumme alkoi muuten ihan kivasti, mutta viime vuonna noustut kivat lämppärit: släbätyshirvitys ja kruisailu olivat niin märkiä ettei niihin ollut mitään asiaa. Noh siinä sitten innostuttiin harjaamaan pari uutta reittiä välille 4-6a. Yksi projektikin jäi joka voisi olla luokkaa 6c. Kiipeily tuntui helvetille hakku kauden jälkeen ja sormet eivät tahtoneet kestää. Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu.