tiistai 22. maaliskuuta 2011

Uusia leikkikenttiä





















Taas on tullu reissattua mäkien perässä. Ensiksi vietin viikon Ranskan maalla perinteisellä Suomen Alppihiihto Seuran reissulla. Reissun jälkeen olin kokonaiset 4pv töissä ja suuntasin Abiskoon lasku hommiin. Nyt voisin kirjotella hitusen tuosta jälkimmäisestä reissusta, sillä siinä reissussa oli enemmän opiksi tulevia asioita.

Aluksi suunnittelimme reissua Tamokiin Johnin ja Elda Smutsigin kanssa, mutta Tamoki sai jäädä toiseen kertaan. Tähän liittyy tarinan ensimmäinen opetus. John nukkui Ateenassa pommiin, joten hän myöhästyi lennolta, jolla olisi reissuun ehtinyt. Johnin yllättävän pois jäännin jälkeen päätimme Eldan kanssa suunnata Eldalle tuttuun Abiskoon.
Seuraava homma mitä opeteltiin heräämisen lisäksi oli auton nopeuden säätelyä. Ruotsalainen pönttö poliisi vilautti meille salamaa, joten sakkoja odotellessa. Abiskossa odotti paku majoitus, joten päätimme ottaa yö unet pari tuntia ennen abiskoa.
Aamulla pieni ajelu peli paikoille ja voi veljet että näytti hyvälle. Aurinko paistoi ja elämä hymyili. Lumi oli ylempänä töyräällä tuulen pieksemää korppua oikeestaan joka puolella tunturia, mutta puurajan tuntumassa alkoi varsin kivat pow pow lumet. Sellaista ihan ok 20-30cm pehmeetä. Mun reissuilla ei ikinä lasketa pehmeellä joten oli mukavaa vaihtelua löytää edes vähän tuota harvinaista herkkua. Kaukana pehmeestä tosin oli se kun löysin suksella lumesta puun ja otin siitä kimmokkeen noin 4-6 puuhun. Onneksi on go pro joten sekin hienous saatiin nauhalle.
Seuraavana päivänä oli tuulta 23m/s, joten tunturi sai jäädä rauhaan. Onneksi olimme ottaneet jääkiikku kamat mukaan joten lähdimme tutustumaan laaksossa oleviin putouksiin. Kiikut olivat aivan tosi jeppis kamaa. VITEO puhukoot puolestaan.
Viimosena päivänä laskeminen oli tuttua jeppis kamaa ylhäälläkorppua ja alhaalla pehmeää. Aurinko paistoi mukavasti ja tarjosi kivaa kevät lasku fiilistä. Kun laskut oli laskettu niin oli aika suunnata auto kohti koto suomea. Edla tunsi minun sakkoani kohtaan niin kovaa myötä tuntoa, että päätti perustaa vertais tukiryhmän kemin ja oulun välillä. Eli kyllähän nää reissut saa maksamaan paljon, jos oikein yrittää.