Eeppistä!!!

Jeba jee taas VITOITA pukkaa. TÄSSÄ olisi koko viime kausi lyötynä 11min kestävään pakettiin. Pakko sen verran selitellä että, kuvaamiseen ei ole panostettu pennin vertaa ja kamerat ovat "ei niin kovin laadukkaita". Noh siitä huolimatta koittakee viihtyä.

Muutto lakeuksille

Kiipeilyä harrastavana ihmisenä ei ehkä ensimmäisenä tulisi mieleen muuttaa pohjanmaalle. Nyt sain kuitenkin niin mielekkään työkeikan, että muutto kaustiselle muuttui todeksi. Keskisuomen vuori massiivit saivat jäädä taakse loppu vuodeksi.

Itselle hyvin suurena yllätyksenä kaustisen ja vetelin seutu paljastui loistavaksi boulderointi paikaksi. Täältä ilmeisemmin ei ole puuttunut kiivettävä vaan kiipeilijät. Työn alla on kaksi todella jees tasoista boulder aluetta joilta löytyy vähän kaikenlaista boulderia. Löytyy high ball reittejä, hänkkii, verttii ja jopa katoksi laskettavaa touhuttavaa. Ainoastaan tekniset släbit loistavat poissa olollaan, sillä paikallinen kivi on hyvin oterikasta.

Tässä pieni tiiseri mimmosta kiikkumista lakeudet tarjoaa. VITEO

Traileria pukkaa

EEPPINEN TRAILERI VITEO LINKKINEN

4 kertaa 0 on yhtäkuin retkueemme

Viikon reissu Abisko/Narvik seudulle takana. Paluu arkeen osaa olla joskus todella v****mainen, sähköposti täynnä kaikkea mieltä ylentävää ja seitsemän iltavuoron putki edessä. Reissu fiilistelyä tällä kertaa kuvien muodossa. Kiitos ja Anteeks.




Nonniin tulihan se unelma skinnailu ilma.
No ei kovin pitkäks aikaa...

Laskiessa ei liiemmin kontrasteja ollut.
Camu mies elämänsä ensimmäisellä jääkiikulla.
Ääri Torspon lausunto: Tää on hyvä!
Taidetta isolla T:llä

Elda pieksee menemään

Narviikki ja hissi jiihaata.
Jokaiseen hyvään ohvari reissuun kuuluu piknik pöytä.
+5C 0 m/s

Elda tsuumailee mörkhollaa.
Linken, Mörkholla ja tredje toppen.

Stortinden ja lumi ränni.
Ihan jeppis lasku.

Sademies vihtoo.

Sademies anelee pilviä poistumaan.
Puuppolan suksen pähkinäiset Narvikit. Taustalla Narvik
Ääri Torspot opiskelee.


Joku otti tällä kertaa eväät oikeen mukaan asti. Itse suosin niitä autolle jätettyjä (unohdettuja) leipiä, koska ne on kiva syödä sitten reissun jälkeen.
Abiskon hikipaja.

Sommar tiden hej hej

Jiihaa kesä kausi tai ainakin kiven halaus kausi avattu komiasti Näätäkivellä. Matkaan meitä läksi tällä kertaa Elda, Armi ja Minä. Kohteeksi valitsimme reitin Rosvo 6a, joka näytti ihan mentävältä kauden alotus rimpuilulta. Alku reitistä oli helpohkoa kruisailua kunnes piti tehdä reitin ainut pidempi veto. No eihän siitä aluks meinannu tulla hittojakaan, kun pää ei riittänyt. On se outoo kun boulderilla loppuu pää eikä meinaa uskaltaa vetää, oikeestaan asia hitusen vitutti. Noh kaikesta huolimatta eka kerta kun uskalsin muuvia yrittää tosissaan, se meni ja vielä melko helpon oloisesti. Reitti toppiin ja pieni tuuletus.

Alas tultaessa huomasin (taas) miksi olisi ihan hyvä lämpätä kunnolla. Olkapää otti hitusen kipeää ja spotatessa käden ylhäällä pito sattui. Noh onneksi tuleva lasku reissu antaa kädelle huilaus aikaa kiipeilyltä. Tytöt yrkkäili reittiä kanssa ihan tosissaan, jopa niin tosissaan että Elda otti todella komeat pannut perseelleen noin parista metristä. Onneksi ei mitään sattunut ei edes henkisellä puolella, sillä kiipeily sai jatkua. Noh tällä kertaa ei kumpikaan reittiä topannut, mutta ei se kauaksi jäänyt.

Uusia leikkikenttiä

Taas on tullu reissattua mäkien perässä. Ensiksi vietin viikon Ranskan maalla perinteisellä Suomen Alppihiihto Seuran reissulla. Reissun jälkeen olin kokonaiset 4pv töissä ja suuntasin Abiskoon lasku hommiin. Nyt voisin kirjotella hitusen tuosta jälkimmäisestä reissusta, sillä siinä reissussa oli enemmän opiksi tulevia asioita.

Aluksi suunnittelimme reissua Tamokiin Johnin ja Elda Smutsigin kanssa, mutta Tamoki sai jäädä toiseen kertaan. Tähän liittyy tarinan ensimmäinen opetus. John nukkui Ateenassa pommiin, joten hän myöhästyi lennolta, jolla olisi reissuun ehtinyt. Johnin yllättävän pois jäännin jälkeen päätimme Eldan kanssa suunnata Eldalle tuttuun Abiskoon.

Seuraava homma mitä opeteltiin heräämisen lisäksi oli auton nopeuden säätelyä. Ruotsalainen pönttö poliisi vilautti meille salamaa, joten sakkoja odotellessa. Abiskossa odotti paku majoitus, joten päätimme ottaa yö unet pari tuntia ennen abiskoa.

Aamulla pieni ajelu peli paikoille ja voi veljet että näytti hyvälle. Aurinko paistoi ja elämä hymyili. Lumi oli ylempänä töyräällä tuulen pieksemää korppua oikeestaan joka puolella tunturia, mutta puurajan tuntumassa alkoi varsin kivat pow pow lumet. Sellaista ihan ok 20-30cm pehmeetä. Mun reissuilla ei ikinä lasketa pehmeellä joten oli mukavaa vaihtelua löytää edes vähän tuota harvinaista herkkua. Kaukana pehmeestä tosin oli se kun löysin suksella lumesta puun ja otin siitä kimmokkeen noin 4-6 puuhun. Onneksi on go pro joten sekin hienous saatiin nauhalle.

Seuraavana päivänä oli tuulta 23m/s, joten tunturi sai jäädä rauhaan. Onneksi olimme ottaneet jääkiikku kamat mukaan joten lähdimme tutustumaan laaksossa oleviin putouksiin. Kiikut olivat aivan tosi jeppis kamaa. VITEO puhukoot puolestaan.
Viimosena päivänä laskeminen oli tuttua jeppis kamaa ylhäälläkorppua ja alhaalla pehmeää. Aurinko paistoi mukavasti ja tarjosi kivaa kevät lasku fiilistä. Kun laskut oli laskettu niin oli aika suunnata auto kohti koto suomea. Edla tunsi minun sakkoani kohtaan niin kovaa myötä tuntoa, että päätti perustaa vertais tukiryhmän kemin ja oulun välillä. Eli kyllähän nää reissut saa maksamaan paljon, jos oikein yrittää.