Boulder kauden avaus

Kävästiin Poikien kanssa Paavalinvuoressa släbi sektorilla avaamassa boulder kausi. Reissumme alkoi muuten ihan kivasti, mutta viime vuonna noustut kivat lämppärit: släbätyshirvitys ja kruisailu olivat niin märkiä ettei niihin ollut mitään asiaa. Noh siinä sitten innostuttiin harjaamaan pari uutta reittiä välille 4-6a. Yksi projektikin jäi joka voisi olla luokkaa 6c. Kiipeily tuntui helvetille hakku kauden jälkeen ja sormet eivät tahtoneet kestää. Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu.

Seuran matka Meribeliin

Lauantai: Autolla Helsinkiin 3.5h, lento Geneveen 3h, bussilla Meribeliin 2.5h ja päivä on aika kivasti pulkassa.

Sunnuntai: Meribelin keskuksessa pyörimistä ja pörräämistä. Lumi tuntui olevan melko huonolaatuista ja laskettua. Keskus kaipaisi oikein kunnon dumppia. Onneksi löydettiin pikku Jekun kanssa varsin hauska pieni pehmeän lumen pätkä. Vetäistiin linja pariin kertaan ja tulihan siinä ite otettua oikein kunnon pannut. Tuli laskettua vähän turhan sivuun missä oli upea kansi lumessa. Siellä onnistuin turaamaan suksen lumen kannen alle, josta seurasi suoraan eteenpäin suuntautuva pää/jalat/pää/jalat tyyppinen kaatuminen. Toisella kierroksella kyseistä pätkää laskiessa mukana oli myös Iso Jeku ja HitMan

Maanantai: Suuntana Val Thorens ja reitti nimeltä Lac Du Luo:La Classique. Reitti oli kivaa retkeilyä 1400 vertti metrin verran melko onnettomalla lumella. Kaikesta huolimatta oli mukavaa päästä hiljaisuuteen turre jonoista. Klassikon jälkeen suu hymyssä laskettiin hyvälle sipulikeitolle. Hyvä sipulikeitto tai hyvä ranskalainen ruoka ylipäätään ei ole itsestään selvyys. Ranskalainen ruoka on ehkä maailman yliarvostetuinta huttua mitä maa päällään kantaa. Se millaista lientä pahimmillaan ranskalaiset keitot ovat kannattaa tiedustella JärviLohelta, joka yksi ilta ruokailussa avautui aiheesta varsin vakuuttavasti.

Tiistai: Turre oppaan perässä hiihtelyä todella hyväkuntoisilla rinteillä. Alueena toimi tällä kertaa Courchevel, joka on oikea kerma perseiden mekka. Mielestäni ei ole normaalia pukea koiralle minkki turkkia, mutta jokainen tallaa tavallaan. Myöhemmin päivällä alkoi taas eurooppa tuntumaan yli kansoitetulta, joten oli aika suunnata laadukkaille offpiste retkille. Suunnaksi lyhyt siivu nimeltä Col De La Loze: Itineraires Des Lanches. Reitiltä löytyi jopa muutama pehmeää käännöstä muistuttavaa mutkaa. Ihan kiva välipala tuo reitti, helppo lähestyminen ja poistuminen. Des Lanchesin jälkeen Pikku Jeku lähti hotellia kohden, siispä jatkoin päivää Ison Jekun ja HitManin kanssa. Näimme heti alkuun houkuttelevan näköisen pätkän jonka päätimme laskea. Lumi oli surkeinta paskaa mitä olen ikinä laskenut. Epämääräistä jäämöykkyä mistä välillä suksi sukelsi lävitse. Eteneminen ei muistuttanut laskettelua edes huonosti vaan oli ennemminkin selviytymistä.