Seuran matka Meribeliin

Lauantai: Autolla Helsinkiin 3.5h, lento Geneveen 3h, bussilla Meribeliin 2.5h ja päivä on aika kivasti pulkassa.

Sunnuntai: Meribelin keskuksessa pyörimistä ja pörräämistä. Lumi tuntui olevan melko huonolaatuista ja laskettua. Keskus kaipaisi oikein kunnon dumppia. Onneksi löydettiin pikku Jekun kanssa varsin hauska pieni pehmeän lumen pätkä. Vetäistiin linja pariin kertaan ja tulihan siinä ite otettua oikein kunnon pannut. Tuli laskettua vähän turhan sivuun missä oli upea kansi lumessa. Siellä onnistuin turaamaan suksen lumen kannen alle, josta seurasi suoraan eteenpäin suuntautuva pää/jalat/pää/jalat tyyppinen kaatuminen. Toisella kierroksella kyseistä pätkää laskiessa mukana oli myös Iso Jeku ja HitMan

Maanantai: Suuntana Val Thorens ja reitti nimeltä Lac Du Luo:La Classique. Reitti oli kivaa retkeilyä 1400 vertti metrin verran melko onnettomalla lumella. Kaikesta huolimatta oli mukavaa päästä hiljaisuuteen turre jonoista. Klassikon jälkeen suu hymyssä laskettiin hyvälle sipulikeitolle. Hyvä sipulikeitto tai hyvä ranskalainen ruoka ylipäätään ei ole itsestään selvyys. Ranskalainen ruoka on ehkä maailman yliarvostetuinta huttua mitä maa päällään kantaa. Se millaista lientä pahimmillaan ranskalaiset keitot ovat kannattaa tiedustella JärviLohelta, joka yksi ilta ruokailussa avautui aiheesta varsin vakuuttavasti.

Tiistai: Turre oppaan perässä hiihtelyä todella hyväkuntoisilla rinteillä. Alueena toimi tällä kertaa Courchevel, joka on oikea kerma perseiden mekka. Mielestäni ei ole normaalia pukea koiralle minkki turkkia, mutta jokainen tallaa tavallaan. Myöhemmin päivällä alkoi taas eurooppa tuntumaan yli kansoitetulta, joten oli aika suunnata laadukkaille offpiste retkille. Suunnaksi lyhyt siivu nimeltä Col De La Loze: Itineraires Des Lanches. Reitiltä löytyi jopa muutama pehmeää käännöstä muistuttavaa mutkaa. Ihan kiva välipala tuo reitti, helppo lähestyminen ja poistuminen. Des Lanchesin jälkeen Pikku Jeku lähti hotellia kohden, siispä jatkoin päivää Ison Jekun ja HitManin kanssa. Näimme heti alkuun houkuttelevan näköisen pätkän jonka päätimme laskea. Lumi oli surkeinta paskaa mitä olen ikinä laskenut. Epämääräistä jäämöykkyä mistä välillä suksi sukelsi lävitse. Eteneminen ei muistuttanut laskettelua edes huonosti vaan oli ennemminkin selviytymistä.

Soolo lasku Konttaiselta

Tuli kävästyä tutulla laskupaikalla Konttaisella katselemassa miltä Kuusamon lumi tänä vuonna näyttää. Noh ihan hyvälle se näytti ja tuntui sitäkin paremmalle. Ylös skinnaillessa eteläseinää myöden tein muutamia monttuja katsellakseni lumen koostumusta. Tuuli oli kuljettanut noin 120cm paksun lumi peitteen kyseiselle seinälle, eli lunta oli pirusti. Lumen laatukin oli hyvää lukuun ottamatta ihan viimeistä viittä senttiä ennen maata, koska ilmeisemmin maalämpö oli sulattanut lumesta "ryynejä".

Ylhäällä kävin ekana katselemassa pohjois seinän lunta, mutta se näytti tuulen pieksemälle ja sisälsi useita ei toivottuja kerroksia. Lounais seinämältä löytyi hyvä laatuista laskettavaa, joten sukset jalkaan ja kohti alamäkeä. Konttainen ei pettänyt taaskaan, vaan tarjosi loistavalla profiililla varustetun puuteri pitoisen laskun.

Ennen töitä

Mitä sitä ihmiset voivatkaan tehdä ennen töihin lähtöä? Aamulla nopsaan hitonhaudalle louhimaan jäätä ja sen jälkeen iltavuoroon.

Alkuun liidailin helpon loivan linjan mihin ruuvattiin jopa kaksi ruuvia. Sitten laskeuduin puoleen väliin putousta kameran kanssa,kuvailemaan kiipeilyä mukavammasta kuvakulmasta.

Justus vetäisi varsin kivan poikkarin mikä ähinästä päätellen alkoi hieman pumputtamaan. Välillä Justus taisi pitää jopa pienen tauon ruuvilla, käsi lukotettuna 90 asteen kulmaan ei vissiin oo taloudellista kiipeilyä. Mr Oulu Kakkosteli linjan tyylikkäästi totesi sen olleen ihan sopivan tiukkis.

Tunti töihin lähtöön, joten aikaa oli vielä yhdelle vedolle. Poikien yllyttäessä uskaltauduin vetäisemään vähän tiukemman linjan. Kiipeily meni varsin kivasti, joten hyvillä mielin autoa kohti ja tekemään röitä.

Tahkoamista

Kävästiin Tahkolla Igorin ja Esterin kanssa. Tahko tarjosi loistavassa kunnossa olevia rinteitä ja todella kauniin päivän. Kaunis päivä talvella tosin tarkoittaa monesti kylmää. Kylmää oli tälläkin kertaa elohopean ollessa -18 asteen kohdalla.

Ihmetystä herätti tällä reissulla oma pukeutuminen. Minkä takia pitää jättää merinot yms kylmän kelin vaatteet kotiin kun niitä tarvitaan. Tyhmän pukeutumisen takia piti välillä ottaa ylämäki hiihdolla lisää lämpöä roppaan.

P.S Kiitos Syvärin kunkun humalaisille jotka antoivat hissilippuni lojua lattialla, ettekä pöllineet sitä.